Onassis - kuppituoli

Ho aiutato un amico a montarle e ne approfitto per dire la mia su queste sedie perché sono superiori alle aspettative. Intanto è una coppia, cosa che lo ha stupito visto che credeva di averne comprato solo una, senza rendersi conto che si parlava di “set da due” (il titolo in effetti era fuorviante, non era come questo). Nonostante ciò per una sedia vintage era stato disposto a spendere quasi 120 euro quindi trovarne due a sessanta l’una è stata una bella sorpresa. Il montaggio non è stato complicato, alla fine ne abbiamo montata una l’uno e per chi ha esperienza con roba dell’Ikea una sedia non può creare problemi. In realtà in un paio di occasioni le viti non hanno collaborato molto, è stato necessario mettere un po’ di forza per farle entrare ognuna nei rispettivi alloggiamenti, ma niente di eccessivamente difficile. Attenzione solo a non spargere i pezzi da tutte le parti perché se se ne perde uno sono dolori, trovare anche una vite compatibile può essere tanto difficile da far venire voglia di ricomprarle. Guardandole non sembrano essere molto stabili, come se la base fosse troppo stretta. Tuttavia sedendosi questa impressione scompare, anche perché alla fine si tratta di sedie statiche e anche se è presente la possibilità di un leggero dondolio, l’ho evitato con tutto me stesso perché tornava in mente la base stretta. La seduta in finta pelle è comoda ma solo il tempo ne dimostrerà la resistenza. A casa mia ho delle sedie in pelle che dopo cinque anni si stanno sbriciolando…gli auguro l’opposto. Le gambe in legno le rendono compatibili sia con ambienti più rustici che quelli moderni, magari con parquet color betulla. Essendo presenti dei gommini protettivi, non sembrano poter graffiare superfici delicate, ma mettere quattro feltrini per sedia è un consiglio universale che non può che portare benefici. Alla fine arredano un ambiente pur essendo solo sedie. Catturano lo sguardo, quello è poco ma sicuro.

Autin ystävääni kokoamaan ne ja käytän tilaisuutta hyväkseni sanoakseni mielipiteeni näistä tuoleista, koska ne ylittävät odotukset. Samaan aikaan se on pari, joka yllätti hänet, koska hän uskoi ostaneensa vain yhden, ymmärtämättä, että puhumme "kahden sarjasta" (otsikko oli itse asiassa harhaanjohtava, se ei ollut näin). Tästä huolimatta hän oli ollut valmis maksamaan lähes 120 euroa vintage-tuolista, joten kahden kuusikymppisen löytäminen oli mukava yllätys. Kokoaminen ei ollut monimutkaista, loppujen lopuksi kasattiin yksi ja Ikean tavaroista omaaville tuoli ei voi aiheuttaa ongelmia. Todellisuudessa pari kertaa ruuvit eivät toimineet kovinkaan yhteistyössä, jouduttiin käyttämään hieman voimaa, jotta kukin pääsi omiin koloihinsa, mutta ei mikään liian vaikea. Ole vain varovainen, ettet levitä palasia joka paikkaan, koska jos kadotat yhden, se on tuskaa, jopa yhteensopivan ruuvin löytäminen voi olla niin vaikeaa saada ne haluamaan ostaa uudelleen. Niitä katsottuna ne eivät näytä kovin vakailta, ikään kuin pohja olisi liian kapea. Istuessa tämä vaikutelma kuitenkin katoaa, myös siksi, että ne ovat loppujen lopuksi staattisia tuoleja ja vaikka pieni keinuminen olisi mahdollista, vältin sitä kaikin voimin, koska kapea pohja tuli mieleen. Keinonahkaistuin on mukava, mutta vain aika näyttää sen kestävyyden. Kotona minulla on nahkatuoleja, jotka murenevat viiden vuoden jälkeen… Toivon heille päinvastoin. Puujalat tekevät niistä yhteensopivia sekä maalaismaisempien että modernimpien ympäristöjen kanssa, ehkä koivunvärisen parketin kanssa. Koska on olemassa suojaavia kumityynyjä, ne eivät näytä pystyvän naarmuuntamaan herkkiä pintoja, mutta neljän huopapehmusteen laittaminen tuolia kohden on yleinen neuvo, josta voi olla vain hyötyä. Loppujen lopuksi ne tarjoavat ympäristön, vaikka ne olisivatkin vain tuoleja. Ne pistävät silmään, se on varma.